lauantai 26. helmikuuta 2011

Kansainvälinen Suomi

Jos nyt pitkästä aikaa kirjottelisin tänne jotain, yrittäny oon monesti aikasemminkin, mutta jotenki ajatukset ei vaan oo tullu tekstiksi asti.

Ja voisin ekana sanoa tuohon edelliseen kirjotukseen liittyen, että kävi taas yksi pieni myöhästyminen tasan viikko sitten. Menin toiseen yritykseen tekemään ensimmäistä kertaa vuoroa. No heräsin ensinnäkin 07.58 kun työt olisi alkanut 08.00. No äkkiä viestiä, että oon myöhässä ja oon super nopee ja tuun kohta.

Lähin sit puoli laukkaa bussipysäkille. Tokihan mun bussi oli myöhässä jonka takia myöhästyin vaihtobussista. Mietin jo tässä vaiheessa vähän, että mitähän tästä päivästä tulee. Odoteltua uuden vaihtobussin pääsin vihdoin matkaan taas ja matka suju loistavasti hetken aikaa, kunnes vastaan tuli se ravintola Helsingen tulipalo. Tie oli niin täynnä paloautoja ettei meinattu päästä bussilla ohi. Sit oltiinki jo vaille 2tuntia myöhässä kun pääsin pysäkille mihin oli tarkotus jäädä.

Matka ei jatkunu siitäkään ihan niinku suunnittelin, joten eksytin itseni aivan täysin. Tottakai suomalaisena miehenä yritin suunnistaa tietä kysymättä, ilman tulosta kylläkin. Huomasin sitten, että työnantajakin  oli laittanu jo viestiä oonko tulossa. Soitin sit kyseiselle tätille selittäen et yritys on kova, mutta ei hajuakaa missä oon. Puhuttiin noin 20min puhelimessa ja tadaa löydän paikalle, tosin suunnilleen 3tuntia myöhässä. Onneks asia ei haitannut ja olin tottakai myöhästymisen verran pitempään töissäkin, että tulee hommat hoidettua.

Kävin sitten maanantaina Tikkurilassa kirjottamassa työsopimuksen kyseiseen paikkaan semmosessa henkilöstövuokraus firmassa. Paikan työntekijä oli tietonen, että olin tovin myöhästyny ja selitin sille aamun tarinan niin sain kunnioittavan katseen ja lausahduksen "Ei saa*ana! Ite oisin varmaan luovuttanu ja lähteny kotiin". Sanoin että oli se mullakin lähellä etten ottanu seuraavaa bussia mikä ajaa ohi.

Se oli sitten semmonen tarina. Jos joku sattuu olemaan hereillä vielä tässä vaiheessa tekstiä niin jatkakoon ihmeessä lukemista. Koska olen töissä paikassa missä ei tarvii olla mikään Einstein niin siellä tulee tosi paljon ajateltua asioita ja omia mielipiteitä. Oon ehkä hieman löytäny itestäni uusia puoliakin. Vois melkein sanoa, että teen semmosta itsensä tutkiskelu työtä. :)

Bussissa, junassa ja töissä tauoilla tulee luettua tosi paljon uutisia lehdistä ja muutenkin lähiaikoina on tullu kiinnitettyä enemmän huomiota enemmän maailman menoon.

Ensinnäkin olen aika pitkälti samaa mieltä Maria ohjelmassa vierailleen eduskuntavaaliehdokkaan strippari Kirsikka "Geronima" Kelloniemen kanssa maahanmuuttajista. En ihan sana tarkalleen muista miten keskustelu meni, mutta pointti oli että Kirsikka tahtoi maahanmuuttajilla olevan jonkun sorttiset vuosittaiset tarkistukset siitä että "sopeutuvatko" he tänne. Miten edistyy työnhaku ja suomenkielen opiskelu. Tuossa asiassa olen todella pitkälti samaa mieltä, koska suomeen tulee paljon maahanmuuttajia.

Voin olla väärässä jos sanon, että suurin osa tulee kummiskin työtä tehdäkseen ja elääkseen normaalia elämää, mikä on todella loistavaa koska ainakin minun suomeni kansainvälinen. Loistavaa että on erillaisia kulttuureja ympärillä koska niistä oppii itsekkin koko ajan.

Mutta seassa on myös porukkaa jotka tulevat maahan suomen sosiaaliturvan takia. Tämän takia pitäisi olla kyseiset vuositarkitukset ja rajoitukset sen aikaa, että Suomen omat asiat olisivat kohdallaan. Nuorten mielenterveys palveluissa ja vanhusten hoidossa on todella paljon puutteita mitä on viime aikoina lehtiä lukenut.

Työpaikoilla missä olen nyt Helsingissä asuessa työskennellyt niin noin puolet on ollut ulkomaalaisia ja voin kertoa, että on paikan ystävillisimpiä ja ahkerimpia ihmisiä. Miksi ei, koska homma toimii!

Jos kääntää asian toisinpäin, että jossain maassa missä on +25°c lämmintä ja samanlainen sosiaaliturva kuin täällä niin kuinka paljon suomalaisia siellä senkun löhöilisi. Mene ja tiedä.

Olisi vielä niiiiiiiin paljon asiaa mitä tekisi mieli jo nytten sanoa, mutta jätän ne ehkä seuraavaan kertaan niin ei tule aivan liian pitkä teksti.

torstai 3. helmikuuta 2011

VR ei oo ainut joka myöhästelee

Nyt ois sitten muutosta kulunu jo pari päivää ja tavarat edelleen laatikoissa. Yhtä hyvin onnistuu tää purkaminen ku pakkaaminenki. Helsinki vaikuttaa oikein mukavalle paikalle ja uskon, että tulen viihtymään hyvin.
Ja yhteis elo kolmen naaraan kanssa on onnistunut oikein loistavasti. Oon porukan alfauros joka määrää kaapin paikan, tai sitten en. Taitaa olla että lyylit määrää mun paikan, nimimerkillä: mulla talon pienin huone.

Mulla oli tiistai aamuna työhaastattelu erääseen henkilöstövuokraus firmaan, haastattelu meni hyvin ja kysyvät samantien että pääsenkö tekemään jo samana iltana työvuoron Espooseen. Tottakai suostuin ja sit kauheella vauhilla kotiin syömään ja selvittämään miten pääsen sinne työpaikan osotteeseen. Onneks mulla on noheva kämppis nimeltä Emmi joka päätti ystävällisesti auttaa ja ryhtyi siltä istumalta tutkimaan tilannetta.
No reittihän löytyi ihan mutkitta jonka jälkeen piirsin hienon kartan ja tarkistin juna aikataulut. Sitten matka alkoikin. Junamatka meni helposti ja sitten alko se suunnistus. Kävelin pitkin teitä ja metsiä ettien sitä osotetta ja Emmi anto koko ajan lisäneuvoja puhelimessa. N. 45minuutin päästä sain sen ahaa elämyksen että ei hitto tässä se on, hyvä ettei tullu pienet tuuletukset. Sitten kävelin sitä tietä pari kertaa ees taas ettien taloo numero 2. Mulla meni usko ja päätin soittaa sille naiselle että anteeks mutta minnekkähä piiloon ootte talonne rakentanu. Puhelimesta kyseltiin mitä on ympärillä ja näänkö sitä ja tätä. Eipä näkyny ja toisaalta aika jännä ku en tavallaan ollukkaa Espoossa vaan puhelimen täti totes et meikäläinen on Vantaalla. WUHUU! Sit vaan junalla takasi ja alottamaan suunnistus uusiks Espoossa. Se meni kummiskin yllätävän hyvin ja löysin perille, tosin kaks tuntia myöhässä. Hyvä vaikutelma ekana duunipäivänä.

Eilen sitten kun pääsin kymmeneltä töistä niin halusin käyä YHDELLÄ oluella ja sitten kotiin nukkumaan kun väsyttää ja aamulla on aikanen herätys toisen työhaastattelun takia. Mentiin Emmin kanssa eka Fenixiin ja voin kertoo ettei jääny siihen yhteen. Sieltä piti sitten kammeta vielä mamaan parille ja yöllä sit taksilla kotio. Meillä molemmilla oli herätys 6.30, arvatkaa herättiinkö kumpikaa. Miten on mahollista että molemmat sammuttaa herätyskellot vahingossa samana aamuna? Luoja tietää muttei kerro.  Sit toinen kämppis Kiira aamulla herätti meiät kaheksalta nii löyty molemmista hieman vauhtia. Emmi myöhästy töistä vaan jonku 5-10min ja meikäläinen vetäs taas puol tuntia myöhässä paikalle.

Mistähän muualta vielä myöhästyn tällä viikolla?

Kiitti må!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Maalta kaupunkiin.



Noniin nyt se alkaa häämöttää ja kovaa, muuttopäivä. Huomen aamulla starttaa tehopakkaus nimittäin en oo kuukauden aikana saanu pakattua ku vaatteet. Yheksältä pitää olla valmis eli pitää herätä varmaan kolmelta pakkaamaan. Nice!
Sitten se Tampere jääkin taakse ja edessä on elämä Helsingin herrana. Vielä oikeestaan ei oo haikee mieli, mutta veikkaan että jossain vaiheessa se läsähtää päin pläsiä niin että tuntuu!

Eilen oli ihan tosi hupaisa ilta. Vietettiin Risun 26-vuotis bileitä prinsessa teemalla. Itse synttärisankari näytti ihan kermakakulta valkoinen hääpuku päällä pitkine laahuksineen. Tosi pieni asunto jossa on noin 7 istumapaikkaa, ja vieraita laskettiin jossain vaiheessa ainakin 24 joten oli ahasta, let me tell you!

Prinsessaboolit juotua, vaahtokarkit syötyä ja tietovisat voitettua olikin aika suunnata yön humuun.
Mentiin baariin minne kahella meistä ei olis riittäny ikä ku paikka oli k-22. Poke kysy ovella että onko kaikilla ikää, otin hieman halveksuvan katseen kulmien alta ja nyökkäsin. Siellä sitte tanssittiinki pöydillä  ja tunnelma oli kirjaimellisesti katossa.

Tää päivä on menny sitten kokonaan darraillessa, oon juurtunu ehkä tähän tietokonetuoliin jo kiinni. Pää on meinannu taas räjähtää ku alakerran "eminemi" on taas tehny jotain biisiään koko päivän.

Mut näissä tunnelmissa jatketaan ja huomenna aherretaan.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Ensimmäinen valitusvirsi

Sattuiko käymään niin, että onnistuin luomaan oman blogin ja pääsen opettelemaan
tämän käyttöä. Nyt meni myöhään! Oon oppinut itestäni kuitenkin sen verran elämäni aikana, etten odota näiltä ensimmäisiltä kirjoituksilta paljoakaan.

Olen lueskellut aika paljon lähiaikoina ihmisten blogeja ja huomannut kuinka paljon käytetään eri kieliasuja? Onkohan oikee sana. Anygay. Toiset kirjottaa niin kirjakielellä kun olla ja voi, ja toiset taas vetää semmosta slangia ettei saa varmaan kukaan muu ku itte selvää.

Minkähänlaista murteitten sekasortoa tästä meikäläisen tekstistä tulee, kun oon asunu Karjalassa, Savossa ja nyt täällä Tampesterissä. Ja muutaman päivän päästä on muutto Helsinkiin. Pieni poika, iso city. Hui.

Lähipäivät on mennyt mm. tavaroita pakkaillen ja vielä pari päivää pitäs jaksaa urakkaa ja sitten se ois ohi. Oon tässä samalla yrittäny vielä pitää pientä kunnonkohotus viikkoa ja vatsalihakset on nyt niin kipeet, että ei meinaa kärsiä hengittää. Menikö överiks, eheeeii!

Tästä kirjottamisesta ei tuu nyt mitään, pelkkiä kirjotusvirheitä ja aiheesta toiseen hyppimistä.
Nyt pienellä happi hyppelylle ettei aivot surkastu aivan täysin. :)