Nyt ois sitten muutosta kulunu jo pari päivää ja tavarat edelleen laatikoissa. Yhtä hyvin onnistuu tää purkaminen ku pakkaaminenki. Helsinki vaikuttaa oikein mukavalle paikalle ja uskon, että tulen viihtymään hyvin.
Ja yhteis elo kolmen naaraan kanssa on onnistunut oikein loistavasti. Oon porukan alfauros joka määrää kaapin paikan, tai sitten en. Taitaa olla että lyylit määrää mun paikan, nimimerkillä: mulla talon pienin huone.
Mulla oli tiistai aamuna työhaastattelu erääseen henkilöstövuokraus firmaan, haastattelu meni hyvin ja kysyvät samantien että pääsenkö tekemään jo samana iltana työvuoron Espooseen. Tottakai suostuin ja sit kauheella vauhilla kotiin syömään ja selvittämään miten pääsen sinne työpaikan osotteeseen. Onneks mulla on noheva kämppis nimeltä Emmi joka päätti ystävällisesti auttaa ja ryhtyi siltä istumalta tutkimaan tilannetta.
No reittihän löytyi ihan mutkitta jonka jälkeen piirsin hienon kartan ja tarkistin juna aikataulut. Sitten matka alkoikin. Junamatka meni helposti ja sitten alko se suunnistus. Kävelin pitkin teitä ja metsiä ettien sitä osotetta ja Emmi anto koko ajan lisäneuvoja puhelimessa. N. 45minuutin päästä sain sen ahaa elämyksen että ei hitto tässä se on, hyvä ettei tullu pienet tuuletukset. Sitten kävelin sitä tietä pari kertaa ees taas ettien taloo numero 2. Mulla meni usko ja päätin soittaa sille naiselle että anteeks mutta minnekkähä piiloon ootte talonne rakentanu. Puhelimesta kyseltiin mitä on ympärillä ja näänkö sitä ja tätä. Eipä näkyny ja toisaalta aika jännä ku en tavallaan ollukkaa Espoossa vaan puhelimen täti totes et meikäläinen on Vantaalla. WUHUU! Sit vaan junalla takasi ja alottamaan suunnistus uusiks Espoossa. Se meni kummiskin yllätävän hyvin ja löysin perille, tosin kaks tuntia myöhässä. Hyvä vaikutelma ekana duunipäivänä.
Eilen sitten kun pääsin kymmeneltä töistä niin halusin käyä YHDELLÄ oluella ja sitten kotiin nukkumaan kun väsyttää ja aamulla on aikanen herätys toisen työhaastattelun takia. Mentiin Emmin kanssa eka Fenixiin ja voin kertoo ettei jääny siihen yhteen. Sieltä piti sitten kammeta vielä mamaan parille ja yöllä sit taksilla kotio. Meillä molemmilla oli herätys 6.30, arvatkaa herättiinkö kumpikaa. Miten on mahollista että molemmat sammuttaa herätyskellot vahingossa samana aamuna? Luoja tietää muttei kerro. Sit toinen kämppis Kiira aamulla herätti meiät kaheksalta nii löyty molemmista hieman vauhtia. Emmi myöhästy töistä vaan jonku 5-10min ja meikäläinen vetäs taas puol tuntia myöhässä paikalle.
Mistähän muualta vielä myöhästyn tällä viikolla?
Kiitti må!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti